Trubaduuri Piikkiössä on kertomus trubaduuri Vihtori Maijasen keikasta Piikkiössä kesällä 2018. Piikkiön Wanhassa Tallissa pidettiin häät jossa sain kunnian olla muusikkona. Juhlatila oli todella hieno, vähän kuuma, mutta todella tunnelmallinen ja tyylikäs paikka ja lisäksi hienosti koristeltu. Ajelin Piikkiöön ensimmäistä kertaa, aiempaa kokemusta tästä paikasta ei ollut. Arvelin että porukka on pääosin Turusta ja niin taisi loppujen lopuksi ollakin. Wanha talli sijaitsi kirjaimellisesti keskellä ei mitään 🙂 Saavuin sovittuun aikaan paikalle ja kasasin kamppeet esiintymislavalle. Hetki sen jälkeen alkoi puheet ja ne venähtivät ja odottelin pihalla kauniissa säässä jonkin aikaa. Pääsin puheiden jälkeen lauteille ja soitin tietysti alkuun häätanssin, Paula Vesalan version ”Miten ja miksi” kipaleesta (Samuli Edelmannin alkuperäisteos). Sen jälkeen soitin perinteisiä valsseja ja porukka tuli joukolla valssaamaan. On todella mukavaa soittaa valsseja, se yhdistää kivasti koko hääporukan. Ensimmäisen setin loppupuolisko sisälsi sitten muuta tanssimusaa. Setin jälkeen oli taas muuta ohjelmaa ja höpöttelin erään jääkiekkotuttuni kanssa tauolla. Hassua miten sitä törmää tuttuihin ihmisiin ympäri Suomea.
Toinen setti alkoi erään juhlavieraan toivebiisillä: Simon&Garfunkelin ”Mrs. Robinsonilla ja siihen perään aloin nakuttaa uudempia tanssiralleja, olihan paikalla pääosin nuorta porukkaa. Meininki oli erittäin kiva läpi illan, ihmiset kävivät tanssimassa mukavaan tahtiin ja esiinnyin hyvillä mielin, hiki valuen. Toisen setin lopussa kitarasta katkesi ohut e-kieli ja se ei onneksi mikään katastrofi yleensä ole. Tauolla oli hyvin aikaa vaihtaa uusi kieli tilalle ja viritellä se oikeaan vireeseen. Viimeisessä setissä kaasu painettiin pohjaan ja soitin biisejä joiden olen huomannut toimivan loppuvaiheessa hääkeikkaa. Olin opetellut tälle keikalle myös pari uutta biisiä, Tehosekoittimen ”Maailma on sun” ja Robinin ”Puuttuva palanen”-laulut. Kajautin ne ilmoille viimeisten biisien joukossa ja yleisö kyllä tykkäsi! Encoret tuli ja fiilis oli katossa:
Keikan jälkeen sain paljon kivaa palautetta ja hehkutusta ja kasasin väsyneenä mutta tyytyväisenä kamppeet autoon. Lähtiessäni pellon reunaa pitkin kohti ykköstietä näin pari supikoiraa ja myöhemmin ketun. Ajelin suht ripeästi kotiin ja painoin pään tyynyyn neljän maissa Helsingissä, eli täysi päivä tuli tehtyä! 🙂